TIISTAI 13.3.
Mun päivä alkoi siihen normaaliin kellonaikaan, eli 7.40. Olin kyllä aika aikasessa, jos ottaa huomioon sen, että koulu alkoi vasta kymmeneltä. Mutta koska meijän kylppärissä on aina ruuhkaa, päätin olla ovela ja heräsin siihen ei-ruuhka-aikaan. Ja mun oveluus palkittiin: sain vallattua sen ihan vaan ittelleni hahaa!
Ikkunasta oli tämmönen näköala heti ennen kahdeksaa, ja huomioikaa toi aurinko! Let it shine, let it shine!
Auringonpaisteesta johtuen mulla oli suuret odotukset päivältä. Positiivisuusprosentti hipo melkein sataa.
Heti aamusta alkaen mun päässä soi Notre Damen kellonsoittajasta ennestään tuttu laulu, jota kuuntelin sitten melkeinpä koko päivän. En ehkä oo koskaan maininnut sitä, etten uskalla katsoa sitä lastenelokuvaa. Se on vaan niin hirveä ja mun mielestä niin liikuttava, ettei sen katsomisesta tuu yhtään mitään! Se on yhtä liikuttava kuin joku Kulkuri ja joutsen. Ei vaan tuu yhtikäs mitään! A ja M - katotaaks joskus Notre Damen kellonsoittaja? (:
Päivän asu.
Ja sitten koulupäivä! Ensimmäisillä tunneilla mulla ja mun 'rauhallisella' luokalla oli biologiaa, jossa meillä taas on sijaisena todella ärsyttävä nainen. Nuori se kyllä on, luultavasti harjoittelee vasta. Mutta joka tapauksessa, istuin siellä tollaset 10 minuuttia keskittyen, mutta vähän ajan päästä positiivisuusprosentti laski ja passiivisuus tuli tilalle. Lopulta myönsinkin R:lle, että mulla on ikävä sitä meijän oikeeta bilsan opea! Yleensä en edes ikävöi tätä opea silloin, kun se sattuu olemaan paikalla, mutta nyt, kun se ei ole... meno luokassa on TOIVOTONTA!
Toisena aineena oli uskontoa. Käytiin moraalisia periaatteita läpi, ja kertailtiin ensi viikon kokeeseen. Ei siis mitään kummallista, eikä siitä sitten enempää kommentoitavaa.
Kolmantena ranskaa. Sielläkin kokeeseen kertausta. On se kyllä vaan niin ihana kieli! Sama opettaja on opettanut mua neljännestä luokasta lähtien, ja nyt sitten, kun ysi on ohi, opekin vaihtuu:/ voivoi tuleepahan lisää syitä ikävöidä takaisin tonne...
Sitten viimesenä menin vapaaehtoisena äikän tukiopetukseen (ja myönnän, etten sitä ees ois välttämättä tarvinnu, mutta meninpähän tarkistamaan osaamiseni). Ennen sitä tuntia, joku pikkunen seiskaluokkalainen oksensi käytävälle, voi pientä! Ja haju ei ollut mikään maailman paras, kun se levis sinne luokkaan....
Mutta tukiopetuksessa meni hyvin, oikeastaan osasin ne asiat tosi hyvin. Pientä kertausta ja hiomista vailla, ja sitten voin mennä itsevarmalla mielellä perjantain kokeeseen. Tukiopetus loppu jo siinä neljän aikaan, mutta silti mä lähdin koululta vasta 16.35, kun jäin suustani kiinni! :)
Kun mä sitten saavuin kotiin, mulla oli enää noin viisitoista minuuttia aikaa ennen kuin lähdin äiteen kanssa body-jumppaan hikoilemaan! Huomasin myös, että mun kunto on noussut aika paljonkin! Hyvä minä!
....jumpan jälkeen niin raikkaana ja hehkeänä.....
Loppuilta menikin sitten proteiinijuomaa juoden, kokeisiin lukien, God help the Outcasts-laulua kuunnellen, Fb:ssä ollen ja voimia keräten heti aamulla olevaan kokeeseen. Päivä mulla päätty kello 21.28, kun Nukkumatti kutsui. Näin kyllä ihan ihme unia taas ja keskellä yötä heräsin ja älysin, että ollaan oikeesti jopa kolme viikkoa Bournemouthissa! Ihan hassuu, että se tuli tolleen kesken kaiken:D minä ja mun hyvä ajoitus, as always!
Tähän mä kuitenkin päätän tän nyt tän kerran projektipostauksen. Heti, kunhan vaan saan taiottua ittelleni aikaa jostakin, on Päivä 7 - Minun paikkani aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti