T: Päivä 5 - Perheeni

Perhe,

johon kuuluu nuija ja tosi nuija, nuijista nuijin ja muusinuija.

Älkää kysykö!





"Ohana on perhe

ja perhe on ketään ei jätetä yksin tai hylätä."

Lilo & Stich



Minä ja pikkusisko noin 11 vuotta sitten!



Nyt 11 vuotta myöhemmin.... (:



äiti(:



Ollaan tosi normaali perhe, vaikka pakostikin tuntuu ihan jokaisesta, että poiketaan normaalista monellakin tapaa. Me ollaan sekopäitä, välillä yhdessä koko perheen voimin tai sitten ihan yksikseen, suhteellisen tasavertaisia, toisiamme tukevia ja muutenkin ainakin mun mielestä tosi yhtenäinen perhe. Ollaan kuitenkin ihan jokainen yksilöitä, ja meillä on omat kiinnostuksen kohteet ja oma huumori, mutta niitä kaikkia yhdistelemällä päästään pitkälle. Niin kuin jokaisella perheellä, meilläkin on omat inside-läpät ja oma tapa puhua toisillemme.

Meitä on siis neljä. Iskä, äiti, mää ja pikkusisko, joka on mua 3 vuotta nuorempi. Ikäero ei oo kovinkaan suuri, ja se onkin ihan hyvä, koska en todellakaan pystyis elämään sen kanssa samassa huoneessa 24/7. Kyllä nytkin tekee mieli raivota apinanraivolla ja heittää toinen pihalle, mutta ollaan me kyllä opittu elämään sen kanssa.

Iskä ja äiti on kummatkin aikas nuoria, mitä nyt vanhenee ja harmaantuu vuosi vuodelta enemmän, niin kuin muutkin. Iskä on vähän päälle neljäkymmentä ja äiti vähän alle (se vauva!;)). Vanhemmat on ikänsä puolesta aika nykyaikasia ja ymmärtää myös meitä nuoria. Ja onhan meidät kasvatettu hyvin. Opin ainakin itse jo tosi nuorena oikeen ja väärän eron, eikä ne silleen oo koskaan ees hämärtyny. Mutta kai se on osaks mun oman persoonan ansiota. 

Ja taas niin kuin muillakin perheillä, on omat riitansa ja vastoinkäymiset. Riidat me selvitetään aika sutjakkaasti yhdessä, eikä niihin oikeastaan palata enää niiden setvimisen jälkeen. 

Ja kun nyt puhun vastoinkäymisistä, en puhu vain tavallisen arkipäivän vastoinkäymisistä, kuten siitä, että jääkaappi menee rikki tai jäädään yhdessä hissiin jumiin, vaan mm. lähisukulaisten kuolemista ja muista koko perhettä henkisesti koettelevista asioista. Niin kuin aina oon pamputtanut sitä omaan päähäni: ne kaikki vastoinkäymiset vain vahvistaa meitä perheenä. Ja tekee otteen irrottamisesta aina vain hankalampaa.  

me and my father.



KYLLÄ! Tämä olemme me. Ollaan kaikki omalla tavalla ihan omanlaisia ja ainutlaatuisia, mutta kun yhdistetään meijän yhteiset voimavarat ja rakkaus... me pärjätään! Tän parempaa perhettä ei vaan ole! :)
En tietenkään tiedä paremmasta, tai muiden perheistä, mutta muistutan teitä kaikkia ihanuuksia rakastamaan ja muistamaan teijän omia perheitä! Kun sen teette, saatte myös paljon takaisin.