A: Colitis ulcerosa

Heei pitkästä aikaa!
Hieman kiirettä ja muita juttui on ollu et en oo päässy postailee. Onneks Tia on pitäny meijän blogia pystyssä! :)) Eli mun elämässä on nyt viimesen kuukauden aikana tapahtunu isoja, life changing- moments.

Kuva kertoo tuhat sanaa :))
Eli mä siis sairastuin ja pahemmin kuin uskottiin. Kaikki lähti pienestä päänsärystä ja kuumeilusta. Olin pari päivää pois koulusta ja sillon kuvittelin, että kyllä tästä parannutaan parissa päivässä, mutta kaikki ei mennykkää niiku strömsössä. Ruoka ei pysyny mun sisällä, pyörryin lääkärissä kassalle, lahduin monia kiloja, en pystyny muuta ku makaa, olin kalpee ku kalkkuna ja muutenki olo oli kuin kuolleella. Kun lääkärin määräämät lääkkeet ei auttanu mun oloo, sain lähetteen Jorvin sairaalaan.

Kun mut otettiin sisään Jorviin, mun hemoglobiini oli alhanen, painoin 46 kiloo ja olin nesteytyksen tarpeessa. Mulle laitettiin heti tippa käteen ja tollaset ihanat keltaset pöksyt ja paita päälle :)) Olin siellä pari päivää vapun aikoihin ihanien hoitajien, oman huoneen ja telkkarin kanssa. Mun olo alko olee parempi, mutta diagnoosia ei sillon vielä saatu, joten mut ohjattiin Lastenklinikalle tähystykseen.

Lastenklinikalle siirryin ambulanssilla, mikä oli tosi mielenkiintonen kokemus ( ambulanssihemmot on muuten tosi hauskoja ja mukavia! )! Siellä sitten oleilin pari päivää ja mulle tehtiin tähystys nukutuksessa kummastakin päästä. Ja mun herättyä oli vastaus selvillä.

Tähystyksessä saatin selville se, mitä oltiin pelätty. Mulla on perinnöllinen haavainen paksusuolentulehdus eli IBD eli Colitis ulcerosa. Mä ite olin kokoajan melko varma, et mul on tää sairaus, koska meijän suvussa tätä on ollu melko paljon. Mä en ite oo vielä sisäistäny tätä asiaa, mutta mun äiti on vähän liianki hyvin. Äiti otti tän tosi raskaasti, koska eihän nyt tietenkään kukaan haluu lapselleen mitään iänikuista sairautta! Mutta kai sekin menee ohi. Mutta toisaalta.. Äiti haluu nyt kaikkee hyvää mulle. Mulle on luvattu kasvohoito, kampaaja, kaikkee lempiruokaa ja kaikkee mahollista :DD Kummatki meistä on itkeny niin paljon siellä sairaalassa. Mulla oli tunteet pinnassa kokoajan. Sairaala herkistää :((

Mä vetelen nyt vielä n. 4 viikkoo kortisoni-lääkettä, joka turvottaa, lisää ruokahalua ( mistä ei nyt aluks oo mitään haittaa ku painoo pitäs saada ylöspäin ), osteoporoosia ja jotain muuta. Vähitellen sitä aletaan vähentää ja sitten mä saan mun loppu elämäks toisen lääkkeen. Musta tulee kunnon pillereiden napsija! :))

Mut life goes on! Toivotaan vaan, et kielimatka ei tästä kärsi. Tai opiskelu. Tai työ. Tai mikään. Nyt vaan peukut pystyyn, et mulla menee kaikki loistavasti! Ei voi muuta ku sopeutuu!

Äitienpäivä meni mukavasti ja maanantaina vietettiin pienesti mun ja mun veljen synttäreitä! Tuli sitten 16-vuotta täyteen, jeij! Lauantaina oli suunnitelmissa isommat pirskeet :)) Mitään ei olla vielä silleen suunniteltu, mutta jotain mättöruokaa ja muuta suunnitelmissa :))

Ainoo huolenaihe mulla nyt on koulu. Mun wilma on värikäs ku sateenkaari! Eli en ollu koulussa 4 viikkoon, joten nyt saan käydä koulussa oman voinnin mukaan ( vielä hemoglobiini alhanen ja lääkkeet väsyttää ) eikä mun tarvii tehä kokeita ollenkaan, jos en haluu! Mulla vaan sanottiin, et take it easy, älä stressaa ja rentoudu. Kyllä kelpaa! :)))

Ainii, eilen tuli otettuu Mirkan kanssa n. kaks tuntii aurinkoo bikineillä meijän terassilla. Oli niin helvetin kuuma! Saatiin me vähän väriä ja mulle tuli PISAMIA! Ää, mul ei oo ikinä pisamia! Noo, ehkä niitä ei tuu enää lisää.. Mut nyt heij på dej! Tästä taas tuli tosi pitkä postaus ja kuitenkaa kukaa ei lue tätä mut ihaaan sama! :DD Ainii, Tiankin hetti jonkilaisen haasteen pari viikkoo sitten? Ehkä mä vielä tän viikon aikana senki teen :))