Eli eilen mulla oli se ''taksvärkki''. Mun piti siivoo koko talo, mut aamu meni huonosti, ku mun sairaus halus vähän osottaa mieltä. Aamu meni siis sohvalla maatessa, mut sitten päästiin lähtee äitin kans syömään sen synttäreitten kunniaks luonasta Tuomarinkylän kartonaan. Siel oli ihanaa lohipastaa! Iskäkin pääs tulee meijän kans töiden välissä. Ja se oli hankkinu äitille lahjan! Äiti sai pari päivää sitten vasta sen äitienpäivälahjan ( tilattiin netistä laukku ), joten ei osattu oottaa yhtään tätä iskän lahjaa! No iskä oli menny hankkii äitille luksusjalkahoidon! Sitte sanoin täysin läpällä, et missäs mun lahja on. Sitte iskä veti taskustaan samanlaisen kortin, joka oli tarkotettu mulle! Ollaan siis menossa joku päivä luksusjalkahoitoon, ihanaa! En oo ennen ollukkaa jalkahoidossa. Sitten vielä illal iskä haki äitille Kakkugalleriasta sen tilaaman kolmen suklaan kakun, joka oli aivan ihanaa! Parasta kakkuu ikinä, suosittelen!
Tää aamu meni taas melko huonosti. Alkaa tuntuu siltä et noi lääkkeet ei nyt oikee vaikuta. Mul on ollu mahaki kipee jo monta päivää, mut sit tajusin, et oon juonu vähän noita alkoholittomii siidereitä. Ehkä niis on joku joka häiritsee? Mut sitte se meni ohi ja joskus kolmen tai neljän aikaan siirryttiin pihahommiin! Mä kivitin meijän pihan reunusta 4 tuntii. Selkä on nyt toosi kipee ja pohkeet spagettia. Hyvä jos huomenna pääsen sängystä ylös! Pitäs vielä jatkaa huomenna samaa hommaa..
Ja oikeesti nyt on jotain outoo meneillään! Mulle ja Tialla on nyt kummallakin sattunu tosi outoja! Muhun otti yhteyttä yks lapsuuden ystävä tänään, ku se näki mut pihatöissä. Ja tietysti näytin silloin ihan hevosen perseeltä! Mut tässä nyt vaan on iso probleema, ku vaikuttaa siltä, et se on musta kiinnostunu mut mä en oo siitä! Apuaa miks kaikki tapahtuu näi nopee ja yllätyksenä!? Ja miks just tää henkilö?
Mul on nyt alkanu tää haavainen paksusuolentulehdus ärsyttää. Tai siis ku luen mun kohtalotovereitten kirjotuksii netistä, mua alkaa ahdistaa. Helpottaaks nää oireet ikinä? Pystynkö elää normaalia elämää? Mitä jos joudun leikkaukseen? Mitä jos mun kielimatka ja muut matkat peruuntuu? Ja sit mun tulevaisuus. Moni mua varottelee, et täs sairaudessa lääkärin työ ei oo paras mahollinen. Pitääks mun luopuu mun unelmasta lääkärinä?! En mä pysty! Ja mä en haluu jäädä yksin tän kaa. Mä tiedän, et tää on tosi ällösairaus. Mun tekis mieli työntää jokasen kaverin kouraan IBD-opas, josta ne vois lukee, mitä käyn läpi melkein joka päivä. Myös se, et tää sairaus vaikuttais mun kaverisuhteisiin, olis pahinta :((
Mut nyt loppu tää ja nyt pitää vaa tähtää ajatukset tohon aurinkoon! Vitsi ku mä en vaa rusketu! Ehkä mä oon niin kalpee, et joudun ottaa kolme kertaa enemmän aurinkoo ku normaalisti :DD Itseruskettava olis täs tilanteessa hyvä!
Ja muuten siitä turvotuksesta.. MULLA ON KAKSOISLEUKA! Iha hirveeeetä. Ei mua enää nää palloposket nii häiritse mut tää leuka! Ja mun maha! Siis näytän oikeesti siltä ku oisin raskaana! Mun maha on aina ollu melko littee mut nyt se on kunnon turvonnu pallo! Sekin näyttäs olevan sivuoire kortisonista (?).
Nyt iltoja/öitä teille! :)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti