T: Päivä 2 - Ihailen

 Ihailu. Se on yksi niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisen. Me tytöt ihailemme jo pienestä pitäen naissukulaisten viehättäviä, meikkattuja silmiä, ja haluaisimme itsekin sellaiset, olimme kuusivuotiaita tai emme. Koulussa ihailemme aina vanhempia oppilaita, joilla on sata kertaa parempi tyylitaju kuin itselläsi sillä hetkellä. Luomme itsellemme lupauksia siitä, minkälaiselta haluaisimme näyttää vuoden tai kahden päästä. Jossakin vaiheessa realistisuus astuu esiin ja hylkäämme kaiken turhan ihailun ja kateuden. Niiden tilalle astuu arvostaminen. Ihailu ei siis ole pelkkää päiväunta ja haaveita, vaan myös erilaisuuden ja toisenlaisen kauneuden arvostamista. Tätä kaikkea minä siis arvostan... ja no ihailen(: 


Audrey Hepburn. Rakastan hänen kauniita silmiään ja uskomatonta tyyliään. Kun vuosia sitten näin hänen kuvansa ensimmäistä kertaa, ne silmät painuivat mieleeni. Totta kai, niin kuin yleensäkin, minulle syntyi heti mukanaoleva olo, vaikka itselläni onkin kuulema harvinaiset silmät. Ei se kuitenkaan niin ole, koska monella ihmisellä on isot, kauniit silmät, mutta useat heistä isosilmäisistä eivät huomaa sitä lainkaan.
Audreyn tyyli oli klassinen ja omalla tavallaan arvokas, eikä mikään pöllähtelevä hörpäketyyli tai liian paljasteleva. Vaikka Audreyn ulkonäkö olikin varsin poikamainen, hän ilmaisi tyttömäisyyttään vaatteillaan. Korkeavyötäröiset hameet, poolot ja balleriinat henkivät juuri tätä, ja siksi luultavasti ne ovat myös mun lempivaatteita. Oi niin kaunis, kaurismainen Audrey. 

 Vahvuus ja ihanuus.  Ne ovat myös arvostettavia asioita, ja olen sanonutkin kuvisystävälleni S:lle paristikin, kuinka vahva ja ihana hän onkaan. Hokema on tullut Demistä ja vaikka se kuulostaakin yhtä kliseiseltä kuin sisäinen kauneus, se on vain niin hyvä asia jokaisessa meissä. Vaikka useimmat ovat erittäin ulospäinsuuntautuneita, kyllä joukosta saatta löytyä pari hentoa varpustakin. Vaikka käytänkin sanaa 'hento', en tarkoita 'heikkoa'. Uskon näihin varpusiin (olenhan puoliksi itsekin semmoinen lintunen), ja tiedän, että nämä varpusetkin ovat useimmiten vahvempia sisältä kuin yksikään niistä kovaäänisistä naurulokeista. Ihanuuden taas pystyy saavuttamaan helposti: tue, kannusta, ole ystävällinen ja empaattinen... ja niin tsäm! - olet sinäkin vahva ja ihana!

He, jotka pystyvät olla ajattelematta liikaa ja liian suuria asioita. Kuinka jotkut tekevät sen? En hallitse vielä tätä 'ajatteluhommaa', ja tiedän, että pitäisi pystyä hallitsemaan omaa ajattelumäärää, mutta mä en siihen vaan pysty! Kun mulle sattuu tulemaan semmonen 'ajatushetki' (oli se sitten haikea tai ihmeellinen asia), en pysty lopettamaan sitä! Ja sitten, jos 'ajatteluhetki' tulee hieman huonossa aikataulussa, se hankaloittaa esimerkiksi iltasella nukahtamistani. Siksi te, jotka pystytte olemaan ajattelematta aina liikaa tai liian suuria asioita, olkaa iloisia siitä! Ei oo kivaa, kun univelkoja kerääntyy liian ajattelun takia... plaah!:)

Optimistisuus, haihattelu, mutta myös uskominen muihin. Kukapa ei arvostaisi tai ihalisi ihmistä, joka pystyy olemaan niin positiivinen ja kannustava, että tuntuu kuin hän pysyisi pystyssä kovimmassakin myrskyssä? Haihattelu sielunkumppanuudesta, ensisilmäyksen rakkaudesta ja jostakin muusta sokeasta, on suloista. Itse kirjoitin joskus romanttisia rakkausnovelleja, mutta jätin sen nyt.. vähäksi aikaa. Aika varmasti purin oman teiniangstisuuden herkistelemällä siirappisia tekstejä paperille. Nyt se vaihe meni kuitenkin ohi.. onneksi:) Itse arvostan todella paljon empaattisuutta, ja pyrin itsekin levittämään sitä muille. Ihan jokainen ansaitsee hyvää ja positiivisuutta päiviinsä.  Kehu, kiitä ja kannusta! 

     "Jos haluat kauniit silmät, etsi katseellasi hyvää muista ihmisistä.

                        Jos haluat kauniit huulet, puhu toisista vain hyvää.     

           Jos haluat, että olemuksesi on arvokas, muista, ettet ole koskaan yksin."   

                   -Audrey Hepburn-